Suomalaisten rahankäyttö- ja kulutustottumuksissa on tapahtunut merkittävä muutos viimeisen 50 vuoden aikana. Kun vielä 60-luvulla pyrittiin siihen, että rahaa säästettiin etukäteen jotakin tiettyä hankintaa, vaikkapa pesukonetta, varten, erilaiset osamaksut ja käyttöluotot ovat nykyään hyvin yleinen tapa rahoittaa pienehkötkin hankinnat.

Osamaksusopimuksia, tai ”vähittäismaksusopimuksia” kuten niitä aikaisemmin nimitettiin, tehtiin toki jo aikaisemminkin. Erityisesti silloin, kun jokin kotitaloudessa hyvin tarpeellinen tuote maksoi niin paljon, että sitä ei pystynyt muutaman kuukauden palkastakaan vielä säästämään. Yleisiä vähittäismaksukohteita 1950 – 1960 -luvulla olivat radiot, pesukoneet, televisiot ja muut suuret kodinkoneet. Autot ja asunnot ovat toki aina olleet sellaisia hankintoja, joihin on pitänyt useimmissa tapauksissa järjestää rahoitus esimerkiksi pankkilainan muodossa.

Kohti kulutusyhteiskuntaa

Elintason noustessa asiat alkoivat kuitenkin vähitellen muuttua; luottokortit yleistyivät ja vähittäismaksusopimuksista alkoi tulla pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Tämä tapahtui 1970- ja 1980-luvuilla. Vähittäismaksun sijaan ryhdyttiin puhumaan osamaksuista, ja esimerkiksi eri myymälöiden joulumarkkinoilla suorastaan kilpailtiin houkuttelevilla osamaksusopimuksilla. ”Osta nyt – maksa helmikuussa” -tyyliset korottomat maksuaikajärjestelyt tulivat tutuiksi mainoksista ja kauppojen näyteikkunoista.

Vaikka osamaksut ja luottokortit olivatkin jo kohtuullisen yleisiä, liittyi niiden myöntämiseen kuitenkin suhteellisen tiukat kriteerit. Luotontarjoajan velvollisuus oli varmistaa asiakkaan maksukyky ja oli myös noudatettava tietynlaista bisnes-moraalia: velkaa ei saanut tyrkyttää asiakkaille.

Pikavippien aikakausi

Luotonsaanti kuitenkin helpottui vähitellen, ja eräs tekninen uudistus toi erilaiset pienlainat käytännössä lähes jokaisen ulottuville. Tämä uudistus oli tietenkin internet. Samalla kun verkkokaupat alkoivat yleistyä, niin myös erilaisia netissä haettavia pikalainoja alkoi ilmestyä markkinoille 1990-luvun loppupuolella. Enää asiakkaan ei tarvinnut kävellä pankkiin tai edes myymälään, vaan vippejä pystyi nyt hakemaan parilla klikkauksella kotisohvaltaan käsin.

Korot ja luotonantokriteerit vaihtelivat rajusti, ja pikavippimarkkinat olivat muutenkin varsin villit. Mutta ikävintä asiassa oli se, että monien kohdalla pieni pikavippi toimi lähtölaukauksena suurempaan velkaantumiseen ja pahoihin taloudellisiin ongelmiin.

Pikavippilainsäädäntö

Asiaan tuli kuitenkin korjaus 2000-luvun puolella, kun lainsäädäntö yhtenäisti pikavippejä tarjoavien yritysten pelisäännöt. Tästä huolimatta helppo luotonhaku internetissä on edelleen monelle ihmiselle liian houkuttelevaa ja petollista. Edelleenkin luottoa myönnetään hyvin erilaisin perustein. Jotkut yritykset edellyttävät tarkkoja tulo- ja varallisuusselvityksiä, riittäviä kuukausituloja sekä luonnollisesti moitteetonta luottohistoriaa. Mutta on olemassa myös firmoja, jotka myöntävät pikavippejä jopa luottotiedottomille hakijoille.

Lainaa lainan päälle

Ensimmäinen vippi on yleensä pieni, ja monesti asiakas hoitaakin sen ajallaan. Mutta kun rahavaikeuksia tulee uudestaan, tai kun eteen tulee jokin vastustamaton uusi tuote tai erikoistarjous, niin on helppo ottaa taas pikavippi käyttöön ja hankkia rahat tällä tavalla. Useimmat kyllä pystyvätkin pitämään taloutensa kurissa ja hoitavat vipit maksusuunnitelmansa mukaisesti takaisin.

Mutta rahaongelmilla on myös usein tapana kasautua, ja silloin pikavipit saattavat johtaa velkakierteeseen. On houkuttelevaa rahoittaa yhden vipin tuomat menoerät toisella. Ja erityisesti jos vipissä on pitkä – jopa useiden vuosien mittainen – maksuaika ja kuukausieräkin on pieni, niin tällaisia kulutusluottoja tulee helposti kerättyä useampikin. Kenties useita kymmeniä.

Eräs hyvin tunnettu sääntö onkin, että lainaa ei koskaan pitäisi maksaa toisella lainalla. Mutta jopa pankit ja muut rahalaitokset tarjoavat erilaisia yhdistelylainoja, joiden avulla voidaan maksaa korkeampikorkoisia lainoja pois. Tämän jälkeen asiakas maksaa enää yhtä lainaa, mikä on kieltämättä taloudellisesti paljon järkevämpää kuin monen pienemmän lainan hoitaminen. Jokaisesta lainasta joutuu nimittäin maksamaan korkojen lisäksi vielä erilaisia käsittelykuluja.

Mikä neuvoksi?

Voi kuulostaa aika hurjalta, mutta usein järkevin ratkaisu piinaavaan lainakierteeseen on yksinkertaisesti lopettaa maksaminen. Eli toisin sanoen hankkiutua ulosottoon. Vaikka ulosotto on jo sanansa monen mielestä pahaenteinen ja sitä halutaan välttää keinolla millä hyvänsä, on tosiasia kuitenkin se, että monille ulosottojärjestely on itse asiassa paras mahdollinen ratkaisu.

Ulosoton myötä – niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin – elintaso ja käyttöön jäävä rahamäärä yleensä kasvaa. Lisäksi maksuhäiriömerkintöjen ansiosta kevytmielinen vippaaminen jää väkisin pois.

• Ulosotto

Mitä ulosotossa sitten käytännössä tapahtuu? Mikäli velallisella on palkkatuloja, niin niistä ulosmitataan tietty lakimääräinen osuus, samalla tavalla kuin palkasta maksettava verokin. Ulosmitattavat summat ovat tarkasti määriteltyjä, ja velalliselle jää aina omaan käyttöön niin sanottu suojaosuus. Mikäli velalliselle on helposti rahaksi muutettavaa omaisuutta, kuten esimerkiksi kiinteistö tai tonttimaata, niin tarpeen mukaan myös nämä asetetaan myyntiin.

Ulosotossakin on vielä monia mahdollisuuksia, joilla omaa rahatilannetta voi helpottaa: esimerkiksi Takuusäätiö myöntää velallisille säätiön takaamaa yhdistelylainaa, jonka ansiosta ulosoton kulut pienemmät. Myös ulosottomieheen kannattaa olla yhteydessä, sillä heiltä saa hyviä käytännön neuvoja siitä, miten velallisen kannattaa kussakin tilanteessa menetellä.

• Neuvonta

Onneksi nykyään on tarjolla apua ja neuvoja velkaantuneille, eikä rahavaikeuksien kanssa tarvitse enää kamppailla yksin. Vaikka ulosotto on pitkä tie, niin lähes jokainen on pitänyt sitä viime kädessä hyvänä asiana. Holtiton velkaantuminen on loppunut ja maksuhäiriömerkinnätkin lopulta häviävät rekisteristä.

Yksi asia on hyvä tietää: maksuhäiriömerkinnät yleensä vaikeuttavat huomattavasti vuokra-asunnon saantia. Mutta julkisen sektorin eli käytännössä eri säätiöiden ja kuntien käytännöissä on kuitenkin eroja, ja monesti luottotiedonkin saa vuokra-asunnon, kunhan maksuhäiriömerkintä ei ole tullut maksamattomasta vuokrasta.