Harvasta asiasta on käyty niin pitkää, kiihkeää ja tunteita nostattavaa keskustelua kuin siitä, että pitäisikö Suomen erota yhteisvaluutta Eurosta, ja onko siihen kuulumisesta ollut enemmän hyötyä vai haittaa. Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995, samaan aikaan Ruotsin ja Itävallan kanssa.

Päätöstä edelsi kansanäänestys, mitä on jälkikäteenkin pidetty onnistuneena ratkaisuna. EU:n liittymisen puolesta vallitsi melko suuri yksimielisyys, ja ensimmäisen 5 – 10 vuoden aikana kuultiinkin varsin vähän soraääniä asiasta. EU:ta pidettiin hyvänä valintana Suomelle niin talous- kuin esimerkiksi turvallisuuspoliittisessakin mielessä.

EMU ja Euro

Suomen liittyminen Euron yhteisvaluuttaan olikin sitten jo huomattavasti mutkikkaampia asioita. Siitä ei ensinnäkään järjestetty kansanäänestystä. Asiaa pidettiin ilmeisesti liian ”vaikeana”, jotta tavalliset kansalaiset olisivat osanneet muodostaa valistuneita näkemyksiä Euroon liittymisen talouspoliittisista syistä ja seurauksista.

Tämä lieneekin ollut asian laita, sillä talousalan ammattilaisetkin esittävät asiasta hyvin ristiriitaisia näkemyksiä. Tavalliset kansalaiset ymmärsivät asiasta kenties lähinnä vain sen verran, että valuuttaa ei enää tarvitsisi vaihtaa, kun matkustaa vaikkapa Espanjaan.

Yksi merkillepantava seikka on kuitenkin se, että Suomi oli ainoa Pohjoismaa, joka päätti liittyä Euroon. Tämä nostattikin aikanaan jonkin verran hälytyskelloja. Ruotsi ja Tanskahan ovat molemmat EU-maita, mutta ne päättivät pitää oman kansallisen valuuttansa. Näin teki myös Iso-Britannia.

Suomi valitsi kuitenkin tässä asiassa oman tiensä, ja päätti liittyä samaan joukkoon EU:n maiden enemmistön kanssa. Euro-päätös oli melko kiistanalainen – ainakin, jos sitä vertaa EU:hun liittymiseen – ja Eurosta käytävä kiistely on itse asiassa jatkunut näihin päiviin asti.

Argumentit puolesta ja vastaan

Miksi Eurosta sitten pitäisi erota? Kun Kreikan ja eräiden muiden Euro-maiden talousvaikeudet alkoivat – tai pikemminkin tulivat ilmi – 2000-luvulla, ja koko tilanteen surkeus paljastui, niin Euroa alettiin monilla tahoilla pitämään eräänlaisena uppoavana laivana, josta olisi päästävä ajoissa pois.

Kieltämättä esimerkiksi Kreikan lainat ovat massiivisia; takaisinmaksuaikatauluista ei ole tietoa, eikä edes siitä, saadaanko Kreikan saatavia koskaan takaisin. Kreikka-argumentti on ollut hyvin suosittu esimerkiksi Perussuomalaisten kannattajien keskuudessa. Ja katugallupeissa Kreikan tilanne on hyvin tiedossa, ja tätä myös käytetään laajalti eroamiskannan perusteluna. Monet pelkäävät myös, että Kreikka ei ole viimeinen maa, joka joutuu turvautumaan muiden Euro-maiden apuun omien talousongelmiensa takia.

Vastapuolen argumenttia voidaan siis yleisellä tasolla pitää sitä, että vahvojen EU-maiden, eli niin sanottujen nettomaksajien tulee vastata myös heikompien ongelmista. Erityistä suuttumusta on aiheuttanut myös se, että Kreikkalaiset ovat toimineet vilpillisesti talouden kirjanpitonsa puolesta, sekä myös noudattaneet varsin leväperäistä ja velttoa budjetti- ja veropolitiikkaa. Nyt Kreikassa onkin koittanut melkoinen vyön kiristämisen aika. Tämä on taas puolestaan aiheuttanut Kreikan kansan kahtiajakautumista ja myös erilaiset ääriliikkeet ovat nostaneet päätään.

Jos eroamista kannattavat perustelevat kantaansa siis yleisesti ottaen EU-maiden erilaisuudella, niin myös Euron puolustajilla on omat vahvat mielipiteensä. Yleisesti ottaen Euroa pidetään vakauttavana tekijänä. Lisäksi sen on ajateltu parantavan niin Suomen vientiteollisuuden mahdollisuuksia kuin myös kotimaisen talouden näkymiä. On myös usein spekuloitu sillä, että markka olisi ollut liian pieni valuutta, ja se olisi joutunut erilaisten valuuttakeinottelujen kohteeksi. Euro on iso ja vahva valuutta, kaikesta huolimatta.

Euron puolesta puhuviksi tekijöiksi voidaan siis katsoa ainakin valuutan vahvuus kansainvälisillä markkinoilla, sillä yleisesti euroa verrataan USA:n dollariin, joka on jo yli sata vuotta ollut De Facto eräänlainen normi maailman rahayksiköiden joukossa. Euroa voidaan siis pitää ”hyvänä kakkosena”.

Lisäksi on melko epäselvää, voidaanko euroa syyttää esimerkiksi Kreikan talousvaikeuksista. Varmastikaan ei. Eli Euron kohdalla tällöin haukutaan niin sanotusti väärää puuta. Melko ilmeistä myös lienee se, että Euro on tuonut merkittävää vetoapua suomalaiselle vientiteollisuudelle, esimerkkinä olkoot vaikkapa Nokian matkapuhelimet. Kieltämättä kuitenkaan se, että eurosta on ollut apua Suomen viennille 1990-luvulla, ei automaattisesta tarkoita sitä, että siitä olisi aivan samanlaista apua myös jatkossa. Tulevaisuuden ennustaminen kun on perin vaikeaa.

Voiko Eurosta edes erota?

Entä jos Eurosta kuitenkin päätettäisiin erota? Onko se edes mahdollista? Mikä valuutta tulisi silloin tilalle? Asia herättää paljon avoimia kysymyksiä. Eurosta eroaminen ei varmaankaan olisi mitenkään mahdotonta: osoittihan Iso-Britannian Brexit jo senkin, että jopa Euroopan Unionista voi erota. Briteillä ei tosin koskaan ollutkaan euroa käytössä, joten asia on siltä osin yksinkertaisempi.

Eurosta ei kuitenkaan yksikään maa – vielä toistaiseksi – ole eronnut. Spekulaatioita kyllä esitetään ja arvaillaan milloin minäkin maan olevan ensimmäinen eroaja. Myös Suomi on näissä veikkailuissa toisinaan vilahtanut.

Ensimmäinen ehdokas Euron korvaajaksi olisi varmastikin Suomen Markka. Setelipainokoneetkin lienevät vielä käyttökunnossa, joten muutaman vuoden siirtymäajalla markkaan todellakin varmasti pystyttäisiin jopa siirtymään. Mutta on täysin eri asia, tuleeko tällaista koskaan tapahtumaan. Vain aika näyttää.